8 vinkkiä vauvan minimalistiseen vaatekaappiin

Miksi vauvan vaatteita pitäisi hankkia minimalistisesti? Silloin kaikki vaatteet ovat varmasti käytössä eikä mikään ole turhaa. Säästät rahaa ja ympäristöä. Vaatteet mahtuvat pienempään tilaan ja niitä on helpompi pitää järjestyksessä. Pyykkivuori ei kasva liian isoksi.

Tässä omat vinkkini kahden lapsen äitinä:

1. Älä osta paljon vaatteita etukäteen.

Todellisen tarpeen näkee paremmin sitten, kun vaatteet ovat käytössä. Sitten tietää kuinka paljon vauva puklaa ja kakkaa ja millä määrällä vaatteita pärjätään. Vaatteita on helppo hankkia tarvittaessa ja vaatteita tulee usein myös lahjana.

En hankkinut juurikaan vaatteita esikoiselle, sain sukulaisilta ja tutuilta sekä uusia että käytettyjä vaatteita niin paljon. Nyt tuttavapiirissä ei ole vauvoja joilta tulisi pieniksi jääneitä vaatteita ja halusin muutenkin tällä kertaa hankkia vaatteet itse.

Sukulaisille voi myös sanoa etukäteen, että pyrimme pärjäämään mahdollisimman vähällä määrällä vaatteita joten niitä ei toivota lahjaksi, tai kertoa että minkä koon minkälaista vaatetta voi ostaa jos sukulainen välttämättä haluaa.

2. Hanki käytännöllisiä ja helposti puettavia vaatteita.

Meillä on sisävaatteina käytössä pelkästään trikoisia bodeja, housuja ja unihaalareita. Muut vaatteet esim. paidat, farkut ja hupparit ovat mielestäni vauvoilla epäkäytännöllisiä ja ne jäisivät käyttämättä. Aion käyttää vain bodeja paitoina, kunnes vauva oppii kävelemään. Kun vauva ei vielä kannattele päätään itse, kietaisubodyt ovat parhaita.

3. Älä hamstraa pienikokoisia vaatteita.

Pienikokoisimmat vaatteet ovat vain lyhyen aikaa käytössä. Itse en ole ostanut kokoa 50 ollenkaan, koska tiesin että vauvasta tulee isokokoinen. Koko 56 on jäänyt nopeasti pieneksi. 68 on ensimmäinen koko, joka on vähän pitempään kuin 1-2 kuukautta käytössä.

Näillä mentiin ensimmäinen kuukausi.

4. Suosi tuplakokoja.

Tuplakokoisissa vaatteissa on yleensä ratkaisuja joiden ansiosta vaatetta voi käyttää pidempään, esim. tuplanepparit tai pidemmät helposti käärittävät hihat tai lahkeet.

5. Älä tuijottele liikaa kokolappuja.

Vaikka kokolapun mukaan vaate olisi liian pieni tai liian iso, vaatetta voi aivan hyvin käyttää jos se ei ole tiukka eikä vauva huku siihen. Itse käytän vaatetta vauvalla siihen asti, että pukiessa huomaa sen olevan pieni.

6. Suosi samoja värejä kuin talouden useimmiten pestyssä pyykissä.

Meillä muut perheenjäsenet pukeutuvat tummiin väreihin. Kun vauvan vaatteet ovat myös tummia, ne voi pestä samassa koneellisessa eivätkä ne loju likaisena pyykkikorissa niin kauaa.

Vauvan minimalistinen vaatekaappi
Suosimme tummia vaatteita myös vauvalla.

7. Pidennä vaatteiden pesuväliä.

Näin ei tarvitse olla niin isoa vaatevarastoa. Pienet puklutahrat eivät haittaa. Isommat puklut voi pesaista kauluksesta lavuaarissa ja laittaa kuivumaan. Jos vauva puklaa paljon, pidä harso lähellä. Meillä on pieniä harsoja, joita pidämme vauvan leuan alla syömisen jälkeen. Se on pelastanut monelta vaatteiden vaihdolta.

Varmista, että vaippa on hyvin, jotta se ei vuotaisi niin herkästi (pojalla katso, että pippeli osoittaa alaspäin). Jos yöllä vaippa aina vuotaa, ota yöksi isompi vaippakoko käyttöön.

Kun vauva aloittaa kiinteät, käytä ruokalappua kaukalolla ja sormiruokaillessa hihoilla. Pienet ruokatahrat voi pyyhkäistä kostealla pyyhkeellä.

Pidä harso leuan alla puklujen varalta.

8. Huomioi vaatteen elinkaari ja myös sen seuraava käyttäjä.

Edellinen kohta liittyy myös tähän. Vaate ei kulahda niin nopeasti, kun sitä ei pyöritä pesukoneessa niin paljon. Käsittele kakka- ja ruokatahrat tuoreina niin ne eivät pinty. Korjaa vaatteita mahdollisuuksien mukaan. Älä laita vaatteita kuivausrumpuun, se kuluttaa ja kutistaa vaatteita. Käytä hajusteetonta pesuainetta.

+ Ekstravinkki: Jos aiot myydä vaatteet kirpputorilla eteenpäin, suosi merkkejä jotka menevät hyvin kaupaksi. Useat nettikirpparit eivät suostu ottamaan myyntiin henkkamaukkaa ja markettimerkkejä koska ne eivät liiku niin hyvin.

Siinäpä minun neuvoni, toivottavasti tämä inspiroi jotakuta!

Kihlatarina

Meidän kihloihin menosta on tasan 2 vuotta joten sen kunniaksi voisin kertoa miten minä ja aviomieheni mentiin kihloihin.

Seurustelun alkuaikoina tein miehelleni selväksi, että jossain vaiheessa haluan naimisiin ja toisen lapsen. Hän sanoi, että hänen mielestään pitää olla vakavasti seurustellut vähintään vuoden jotta voi harkita naimisiinmenoa. Minähän otin sen niin että vuoden päästä mennään kihloihin. Sitten kun vierähti vuosi jos toinenkin eikä kosintaa kuulunut, aloin vähän huolestua.

Syyskuussa 2019 ystäväpariskunnan häissä.

Tuli karkauspäivä 2020. Olimme olleet yli 3 vuotta yhdessä ja kyllästyin odottelemaan. Päätin ottaa homman omiin käsiin. Olimme vieneet esikoisen äidilleni hoitoon ja suunnittelin menevämme Flamingon kylpylään. Olin hankkinut halvan teräksisen sormuksen kosintaa varten. En tiennyt mieheni sormuskokoa, joten ajattelin että hankitaan ne oikeat sormukset sitten jos hän suostuu.

Yritin kerätä rohkeutta pitkin päivää. Menomatkalla Flamingoon mieheni sitten päätti pitää kunnon saarnan, että karkauspäivä on perseestä ja miksei nainenkin voisi kosia minä päivänä vaan. Olematon rohkeuteni petti. Piilotin silti sormuksen bikinin yläosaan siltä varalta jos sattuisi tulemaan sopiva hetki.

Mineraalivesialtaassa mieheni otti minut yllättäen karhunhalaukseen. Eiköhän sormus tippunut bikineistäni. Mies tunsi sen jalkojensa alla, totesi että joltain on tippunut sormus ja vei sen altaan reunalle. Minä kävin hakemassa sen naama punaisena, sönkötin että ”se on mun” ja laitoin sen omaan sormeeni. Mieheni tietysti tiesi koko päivän mitä minulla on mielessä, mutta esitti tietämätöntä.

Illalla köllimme vierekkäin sohvalla ja katsoimme leffaa. Mieheni oli nukahtamaisillaan. Itse tuijotin seinäkelloa kunnes karkauspäivä oli jo ohi. Sitten päätin että nyt teen sen vihdoin ja möläytin ”kulta mennääks naimisiin”. Miehen silmät rävähtivät auki, hän nosti päätänsä, katsoi seinäkelloa ja kertoi ilkikurisesti minun myöhästyneen. Itse kysymykseen hän vastasi pilke silmäkulmassa ”katotaan”… Jäädyin ihan totaalisesti, asia jäi siihen ja menimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä lähdimme hakemaan poikaa äidiltäni. Siinä matkalla selitin että tarkoitin sitä kysymystä ja se sormus oli häntä varten. Mieheni sanoi tienneensä koko ajan, ja ”voitais me kihloihin mennä”. Hetken päästä asia oli jo hänen aloitteestaan Facebook-virallista, vaikkei hän siihen asti ollut suostunut julkaisemaan edes olevansa parisuhteessa. Minusta tuntui ihan epätodelliselta, tapahtuuko tämä vihdoin. Seuraavana päivänä kävimme Jumbossa ostamassa sormukset.

Kihlasormukseni

Pian sen jälkeen alkoi tämä koronahässäkkä ja kihlajaiset jäi väliin. Vihkiminen oli maistraatissa jonka jälkeen mentiin vaan pienellä porukalla syömään. Vielä on haaveissa jossain kohtaa päästä isomminkin juhlimaan meitä.

Eli ei ollut mitään leffakosintaa, mutta onpahan silti muisteltavaa kiikkustuolissa. Ja tämä tarina on kyllä niin meitä. ❤️