Yhtä sisäelintä kevyempänä

Viime viikon torstaina minulla oli maha kipeä. En saanut nukuttua kivun takia ja mies ehdotti että menisin lämpimään suihkuun. Siellä kipu yltyi ja lopulta olin kaksin kerroin lattialla oksentamassa suihkukaivoon. Mieheni soitti ambulanssin ja sitten pahin kipukohtaus menikin ohi. Ambulanssimiehet tutkivat minut ja kivun ollessa äkillinen ja syyn epävarma he ehdottivat ambulanssikyytiä päivystykseen. Eikun vaatteet päälle ja menoksi.

Sairaalassa minut laitettiin päivystyksen aulaan lepotuoliin odottamaan, mutta kivut yltyivät taas ja minulle annettiin petipaikka. Kipu oli taas niin kova että oksensin ja kouristelin. Minua oltiin jo siirtämässä osastolle, mutta kipukohtaus meni jälleen ohi ja siirto peruttiin. Minusta otettiin verikokeet, tulehdusarvot olivat matalat. Sain vielä kolmannenkin kipukohtauksen jossa oksensin. Hoitaja oli sitä mieltä että minulla on mahatauti koska oksentamisen jälkeen kipu helpottaa. En saanut kipulääkettä mutta onneksi kohtauksia ei enää tullut.

Aamuyöstä lääkäri tuli käymään. Kerroin kovaa kipua oikean kylkikaaren kohdalla olleen ennenkin. Samanlaisen kohtauksen sain jo yli 10 vuotta aiemmin. Silloinkin menin ambulanssilla sairaalaan mutta syy jäi mysteeriksi. Itse epäilen kipujen johtuvan sappikivistä. Lääkäri ei kieltänyt niiden mahdollisuutta, mutta mahatauti on todennäköisempi. Jään aamuun asti tarkkailuun ja sitten mies tuli lasten kanssa hakemaan minua.

Kävimme matkan varrella Hesburgerin lastenhoitohuoneessa, koska vauva ei ollut huolinut pulloa yöllä ja oli nälkäinen ja rintani olivat räjähdyspisteessä yön jäljiltä. Samalla otimme Hesestä ruokaa mukaan. Kotona söimme ja menin sänkyyn lepäämään ja tietenkin rasvaisesta ruoasta kipu taas yltyi. Soitin terveyskeskukseen mutta sinne oli jonoa. Jonotin puoli tuntia jonka jälkeen puhelu katkesi. Minulle soitettiin siitä vasta tunnin päästä takaisin. Kerroin kipujen olevan tosi kovat ja sieltä kehotettiin tulemaan heti ja soittamaan kun olen ovella, jotta hoitaja vie minut infektiohuoneeseen (mahatautiepäilyn takia).

Koko perhe lähti matkaan ja mies odotti lasten kanssa autossa kun odotin infektiohuoneessa lääkäriä kivuissani. Tässä kohtaa oli jo iltapäivä. Lääkärin tutkittua minut hän sanoi, että hän ei pysty tämän enempää tekemään. Terveyskeskuksen laboratorio on kiinni hoitajalakon takia ja ultraan on 6 viikon jono. Sain buranaa ja panadolia ja jatkoimme matkaa takaisin sairaalaan lääkärin lähetelapun kanssa.

Sairaalassa jonotin päivystyksessä lähetelappuni ja vuoronumeron kanssa kaksinkerroin penkissä. Kun lopulta tuli minun numeroni ja hoitaja huomasi miten tuskissani olen, sain taas pedin tarkkailuhuoneesta. Minusta otettiin taas verikokeet ja odottelin ultraa. 1,5h tarkkailuhuoneessa odoteltuani sain viimein kipupiikin ja minut vietiin ultraan. Ultrassa näkyi pinkeä sappirakko jossa sappikiviä, sopii sappirakon vaivaan / tulehdukseen. Takaisin tarkkailuhuoneeseen odottelemaan lääkäriä.

Tunnin päästä lääkäri tuli kertomaan uutiset, hän suosittelee sappirakon poistoa mahdollisimman pian, jo samana iltana. Jos leikkaus menee hyvin tähystyksellä, pääsen jo seuraavana päivänä kotiin. Jos joudutaan avoleikkaukseen, voin joutua jäämään pidempään. Minulle laitettiin kanyyli ja siitä sokeriliuosta koska en saisi syödä mitään ennen leikkausta. Pyysin miestäni tuomaan puhelimen laturin, alipainepumpun, vaihtoliivit ja liivinsuojat ja mies lähti heti lasten kanssa niitä tuomaan. Liivini olivat läpimärät kun en ollut taas päässyt imettämään. Enkä nyt vähään aikaan pääsisikään. Kun sain tavarat, minut siirrettiin osastolle omaan huoneeseen. Siellä saisin pumpata rauhassa leikkausta odotellessa.

Osastolle saavuttuani kirurgi tuli keskustelemaan kanssani. Hän kertoi leikkauksesta ja sen riskeistä, ja että minä olen jo seuraavana leikkausjonossa. Minut halutaan hoitaa mahdollisimman nopeasti kotiin koska minulla on pieni vauva kotona. Minua pelotti todella paljon mutta kirurgin käynnistä tuli luottavainen olo. Hoitajakin totesi minun olevan hyvissä käsissä, koska minut leikkaa itse gastrokirurgian ylilääkäri.

Puoli 10 aikoihin illalla minua tultiin hakemaan leikkaussaliin. Tämä oli toinen nukutukseni, ensimmäinen oli nielurisaleikkauksessa. Kun mua valmisteltiin leikkaukseen mua jännitti ja pelotti mutta siihen auttoi kun leikkaustiimi kävi tarkistuslistaa läpi ja sain vastailla kysymyksiin. Siinä hetkessä oli sellainen hyvä yhteishenki ja potilaan kohtaaminen ja tuli olo että olen hyvän tiimin käsissä. Pian olin jo taju pois.

On joku hämärä muistikuva että jossain kohtaa heräsin heräämössä, olin nähnyt jotain hassuja unia ja rupesin selittämään niistä. Valitin myös että napaa kirvelee tosi paljon. Mun lääkitystä lisättiin ja jatkoin unia. Puoli yhdeltä olin takaisin huoneessa ja täysissä tajuissani. Leikkaus oli ilmeisesti mennyt hyvin. Vatsassani on neljä haavataitosta, yksi navassa, kaksi vierekkäin sen oikealla puolella sivussa ja yksi keskellä ylävatsassa, leikkaus siis sujui tähystyksellä eikä tarvinnut tehdä avohaavaa. Sain mehua ja mehukeittoa ja lämpöisen peiton alla ja happiviiksien kanssa uni maistui. Aamulla sain vihdoin syötävää, en ollut syönyt edellisen aamupäivän tortilla-aterian jälkeen.

Lääkäri tuli aamupäivällä käymään ja koska vatsakivut olivat hävinneet ja minulla oli vain haavakipua, saisin lähteä kotiin. Jatkossa pärjäisin buranalla ja panadolilla. Söin rauhassa vielä lounaan ja sitten mies ja lapset olivat minua hakemassa.

Koko aikana en kaivannut meikkejä, ihonhoitotuotteita enkä edes hiusharjaa, sain olla just niin räjähtäneen näköinen kuin miltä musta tuntuikin. Siinä tilassa ei edes kiinnostanut vaikka imetysliiveistä vuoti läpi ja musta toppi oli valkoisissa läiskissä. Päivystyksessä hoitaja huomasi sen ja antoi minulle sairaalapaidan. Osastolla sain sairaalavaatteet, hammasharjan ja tahnan sekä kosteuspyyhkeitä koska en voinut käydä suihkussa. Todella vähällä sitä pärjää.

Kun olin sairaalassa, mietin miten kotona pärjätään. Mieheni sai pyörittää vauva-arkea ensimmäistä kertaa yksin ja samalla olla minusta huolissaan. Vauva onneksi tottui pulloon ja toinen yö oli mennyt paremmin. Pumpattuani kerran tyhjäksi saisin taas imettää. Koettelemukset eivät kuitenkaan olleet siinä.

Sairaalasta kotiuduttuani totesimme että sekä minulla, miehelläni että vauvallamme on flunssa. Itseäni pelotti vain 3,5 kk ikäisen vauvan flunssa ja odotin paljon pahempaa, mies lähti apteekkiin hakemaan kipulääkkeeni ja samalla hän osti vauvalle suolaliuosta ja nenänniistäjän, mutta loppujen lopuksi niitä ei tarvittu. Vauva oli vain vähän tukkoinen ja itkuisen oloinen. Mies teki ison kattilallisen kananuudelikeittoa ja lojuimme yhdessä levitettävällä sohvalla.

Sairastellessa tuli taas huomattua minimalismin hyöty. Siivoaminen ei kiinnosta kun on nuutunut olo, ja vaikka kotityöt jäivät taka-alalle noin viikoksi, se ei ollut mikään katastrofi. Kun on sopiva määrä tavaraa, tavaroilla on omat paikat ja tasoilla säilytetään lähtökohtaisesti mahdollisimman vähän tavaraa, kodin räjähdys pysyy maltillisena ja on helpompi myös siivota pois. Meillä myös robotti-imuri helpottaa kodin siistinä pysymistä.

Nyt on flunssa väistynyt taloudestamme ja sappileikkauksen haavatkaan eivät enää juurikaan satu (paitsi kun vauva onnistuu työntämään varpaansa napaani jossa yksi haavoista on). Arki alkaa palaamaan uomiinsa ja sitä arvostaa taas ihan uudella tavalla. ❤️

Nimiäiset / tervetulojuhlat osa 1

Kun vauva oli vielä masussa, mieheni kutsui häntä ensin Katkikseksi ja sitten kutsuimme vauvaa Nyytiksi. Rakenneultrassa saimme tietää, että sieltä on poika tulossa. Päätimme jo sen jälkeen nimen ja aloimme kutsua vauvaa perheen kesken hänen nimellään. Vauvan nimi on harvinainen, etunimeä on Suomessa käytössä alle 100:lla. Rakkaalla lapsella on kuitenkin monta nimeä ja syntymän jälkeen häntä on kutsuttu mm. Pikkuherraksi, Herraksi, Pikku-ukoksi, Pikkukarhuksi (koska hän murisee ja ärisee), Tammenterhoksi, Puklumaakariksi, Sinappikoneeksi… Täällä blogissa kutsun vauvaa jatkossakin lempinimillä tai vaan vauvaksi.

Mieheni olisi halunnut pitää vauvan nimen salassa nimiäisiin asti, mutta virusten takia emme uskaltaneet pitää nimiäisiä kovin aikaisin ja nimen pitäminen salassa oli hankalaa. Esikoinen lipsautti nimen äidilleni, joten tasapuolisuuden nimissä nimi piti kertoa muillekin isovanhemmille. Pikkuhiljaa kerroimme muillekin joiden kanssa olemme olleet yhteyksissä. Joten nimiäisistä tuli oikeastaan vain vauvan tervetulojuhlat nimen ollessa jo yleistä tietoa. Pidimme rennot juhlat eilen kotonamme, vieraina oli kummit ja sukulaisiani, heidän kumppaneitaan ja pari ystävää. Porukkaa oli sen verran paljon, 15 henkeä, joten anoppi ja miehen sisko lapsineen kävivät kakkukahveilla vasta tänään.

Alusta lähtien minulle oli selvää, että haluan järjestää juhlat omien arvojeni mukaisesti minimalistisesti ja ympäristöasiat huomioiden. Huomaan kuitenkin, että somen paineet vaikuttavat minuunkin. En ole ollut elämäni aikana kuin yksissä ristiäisissä, mutta silti minulla oli etukäteen paljon mielikuvia siitä minkälaista ristiäisissä/nimiäisissä pitää olla. Kodin pitää olla puunattu lattiasta kattoon ja koristeltu teemaan sopivasti, pöydän pitää notkua herkuista keskipisteenään upeasti koristeltu tilauskakku, äiti on viimeisen päälle laitettuna sievä uusi mekko päällä, vauvalla on uudet juhlavaatteet jne. Nyt tuli taas vaan huomattua että millään noista ei ole loppupeleissä merkitystä. Vain sillä että läheisiä tulee paikalle ja saamme viettää aikaa yhdessä.

Myönnän siinä olevan fiilistä kun saa postissa kirjekuoren omalla nimellä, ja sen avatessaan näkee kauniin kutsun johonkin iloiseen tapahtumaan. En kuitenkaan koe sitä niin tärkeänä että haluaisin kuluttaa rahaa ja luonnonmateriaaleja paperisiin kutsuihin. Tein kutsut juhliin Canvalla ja lähetin ihmisille WhatsAppissa. Valmispohjaa hyödyntämällä homma kävi nopeasti ja saimme pienellä vaivalla oman näköiset kutsut.

Kutsu vauvan tervetulojuhliin

Halusin että koristeiden suhteen mennään minimalistisella linjalla. Sain mielestäni hyvän idean ja ostin paksua lahjapaperia Ikeasta sitä varten ja loppujen lopuksi se ei mennytkään niin kuin Strömsössä ja koristeet jäi tekemättä. Laitoin esikoisen synttäreiltä 2019 jäänyttä mustaa serpentiiniä pöydälle ja muutamaan paikkaan roikkumaan ja sekään ei olisi ollut mitenkään välttämätöntä. Vieraat toivat kukkia ja kukkakimput tuovat itselle aina spesiaalin fiiliksen.

Mitä kodin puunaamiseen tulee, keräsin itselleni stressiä jo viikkoja ennen juhlia, että kämpän pitäisi olla mallia nurkat jynssätty hammasharjalla koska anoppi tulee kylään. Tein siivouslistaa johon keräsin Marttojen sivuilta kaikki mahdolliset siivousprojektit pakastimen sulatusta ja liesituulettimen rasvasuodattimen pesua myöten. En sitten kuitenkaan toteuttanut niistä mitään. 2 viikkoa ennen juhlia mies imuroi huolellisemmin ja pesi lattiat, ja 2 päivää ennen juhlia hän jynssäsi likaisia kaapinovia Universal Stonella. Muuten teimme vaan perussiivouksen. En usko kenenkään viihtymiseen vaikuttaneen ettei ikkunoita oltu pesty tai liettä ja uunia jynssätty. Meillä on yleensä perussiistiä niin tärkeimpinä pidän, että vessa oli pesty ja käsipyyhkeet vaihdettu, ja ennen juhlia vein tuulikaapista takit ja ylimääräiset kengät vaatekaappeihin jotta vieraiden takeille ja kengille olisi tilaa.

Haaveilin tilauskakusta, mutta en raaskinut käyttää lähemmäs sataa euroa kakkuun. Olen huomannut, että nyt on suosiossa laittaa ristiäis-/nimiäiskakun päälle vanerista tehty nimikyltti. Ne ovat kyllä kivoja, mutta en siihenkään halunnut tuhlata kolmeakymmentä euroa. Vaikka tuollainen koriste kestääkin aikaa ja sitä voisi tulevina vuosina käyttää synttärikakun päällä, en halua säilyttää sitä kaapissa käyttääkseni vain kerran vuodessa. Siispä päätin tehdä itse helpon juustokakun ja sen päälle simppelin koristeen.

Oreo-juustokakku ja itse askarreltu koriste.

Koristeen väsäsin esikoisen synttäreiltä 2019 jääneistä kahdesta pahvipillistä, askartelutarvikkeista löytyvästä juuttinarusta sekä valkoisesta paperista. Tein myös A-kirjaimen muotoisen keksikakun jonka koristelin karkeilla ja pensasmustikoilla. Teimme ekaluokkalaisen kanssa riisisuklaita ja ostin pakastealtaasta tuulihattuja. Tein pellillisen pinaatti-fetapiirakkaa ja 2 pizzaa Lidlin valmispohjista.

Stressasin kauheasti, että saanko tehtyä riittävät tarjoilut näin suurelle vierasmäärälle. Minulla on paljon serkkuja ja vieraita oli tulossa 15. Paperilla tarjoilujen määrä vaikutti minusta kovin vähäiseltä ennenkuin vasta juhlapäivänä tajusin, että onhan tätä syötävää ihan pikkuisen… Varsinkin kun kaikki eivät syöneet juurikaan makeita. Suolainen puoli upposi paremmin. Yllätyksekseni soijarouhepizza oli suositumpi kuin kinkkupizza. Tein kinkkupizzaa vain sekasyöjiä miellyttääkseni, mutta tämä vahvisti tunnetta siitä ettei lihattomuudesta tarvitse tehdä mitään numeroa. Kaikki tarjottavat paitsi kinkkupizza saivat kehuja.

A:n muotoinen Digestive-kuningatar-keksikakku Kinuskikissan ohjeella