Yhtä sisäelintä kevyempänä

Viime viikon torstaina minulla oli maha kipeä. En saanut nukuttua kivun takia ja mies ehdotti että menisin lämpimään suihkuun. Siellä kipu yltyi ja lopulta olin kaksin kerroin lattialla oksentamassa suihkukaivoon. Mieheni soitti ambulanssin ja sitten pahin kipukohtaus menikin ohi. Ambulanssimiehet tutkivat minut ja kivun ollessa äkillinen ja syyn epävarma he ehdottivat ambulanssikyytiä päivystykseen. Eikun vaatteet päälle ja menoksi.

Sairaalassa minut laitettiin päivystyksen aulaan lepotuoliin odottamaan, mutta kivut yltyivät taas ja minulle annettiin petipaikka. Kipu oli taas niin kova että oksensin ja kouristelin. Minua oltiin jo siirtämässä osastolle, mutta kipukohtaus meni jälleen ohi ja siirto peruttiin. Minusta otettiin verikokeet, tulehdusarvot olivat matalat. Sain vielä kolmannenkin kipukohtauksen jossa oksensin. Hoitaja oli sitä mieltä että minulla on mahatauti koska oksentamisen jälkeen kipu helpottaa. En saanut kipulääkettä mutta onneksi kohtauksia ei enää tullut.

Aamuyöstä lääkäri tuli käymään. Kerroin kovaa kipua oikean kylkikaaren kohdalla olleen ennenkin. Samanlaisen kohtauksen sain jo yli 10 vuotta aiemmin. Silloinkin menin ambulanssilla sairaalaan mutta syy jäi mysteeriksi. Itse epäilen kipujen johtuvan sappikivistä. Lääkäri ei kieltänyt niiden mahdollisuutta, mutta mahatauti on todennäköisempi. Jään aamuun asti tarkkailuun ja sitten mies tuli lasten kanssa hakemaan minua.

Kävimme matkan varrella Hesburgerin lastenhoitohuoneessa, koska vauva ei ollut huolinut pulloa yöllä ja oli nälkäinen ja rintani olivat räjähdyspisteessä yön jäljiltä. Samalla otimme Hesestä ruokaa mukaan. Kotona söimme ja menin sänkyyn lepäämään ja tietenkin rasvaisesta ruoasta kipu taas yltyi. Soitin terveyskeskukseen mutta sinne oli jonoa. Jonotin puoli tuntia jonka jälkeen puhelu katkesi. Minulle soitettiin siitä vasta tunnin päästä takaisin. Kerroin kipujen olevan tosi kovat ja sieltä kehotettiin tulemaan heti ja soittamaan kun olen ovella, jotta hoitaja vie minut infektiohuoneeseen (mahatautiepäilyn takia).

Koko perhe lähti matkaan ja mies odotti lasten kanssa autossa kun odotin infektiohuoneessa lääkäriä kivuissani. Tässä kohtaa oli jo iltapäivä. Lääkärin tutkittua minut hän sanoi, että hän ei pysty tämän enempää tekemään. Terveyskeskuksen laboratorio on kiinni hoitajalakon takia ja ultraan on 6 viikon jono. Sain buranaa ja panadolia ja jatkoimme matkaa takaisin sairaalaan lääkärin lähetelapun kanssa.

Sairaalassa jonotin päivystyksessä lähetelappuni ja vuoronumeron kanssa kaksinkerroin penkissä. Kun lopulta tuli minun numeroni ja hoitaja huomasi miten tuskissani olen, sain taas pedin tarkkailuhuoneesta. Minusta otettiin taas verikokeet ja odottelin ultraa. 1,5h tarkkailuhuoneessa odoteltuani sain viimein kipupiikin ja minut vietiin ultraan. Ultrassa näkyi pinkeä sappirakko jossa sappikiviä, sopii sappirakon vaivaan / tulehdukseen. Takaisin tarkkailuhuoneeseen odottelemaan lääkäriä.

Tunnin päästä lääkäri tuli kertomaan uutiset, hän suosittelee sappirakon poistoa mahdollisimman pian, jo samana iltana. Jos leikkaus menee hyvin tähystyksellä, pääsen jo seuraavana päivänä kotiin. Jos joudutaan avoleikkaukseen, voin joutua jäämään pidempään. Minulle laitettiin kanyyli ja siitä sokeriliuosta koska en saisi syödä mitään ennen leikkausta. Pyysin miestäni tuomaan puhelimen laturin, alipainepumpun, vaihtoliivit ja liivinsuojat ja mies lähti heti lasten kanssa niitä tuomaan. Liivini olivat läpimärät kun en ollut taas päässyt imettämään. Enkä nyt vähään aikaan pääsisikään. Kun sain tavarat, minut siirrettiin osastolle omaan huoneeseen. Siellä saisin pumpata rauhassa leikkausta odotellessa.

Osastolle saavuttuani kirurgi tuli keskustelemaan kanssani. Hän kertoi leikkauksesta ja sen riskeistä, ja että minä olen jo seuraavana leikkausjonossa. Minut halutaan hoitaa mahdollisimman nopeasti kotiin koska minulla on pieni vauva kotona. Minua pelotti todella paljon mutta kirurgin käynnistä tuli luottavainen olo. Hoitajakin totesi minun olevan hyvissä käsissä, koska minut leikkaa itse gastrokirurgian ylilääkäri.

Puoli 10 aikoihin illalla minua tultiin hakemaan leikkaussaliin. Tämä oli toinen nukutukseni, ensimmäinen oli nielurisaleikkauksessa. Kun mua valmisteltiin leikkaukseen mua jännitti ja pelotti mutta siihen auttoi kun leikkaustiimi kävi tarkistuslistaa läpi ja sain vastailla kysymyksiin. Siinä hetkessä oli sellainen hyvä yhteishenki ja potilaan kohtaaminen ja tuli olo että olen hyvän tiimin käsissä. Pian olin jo taju pois.

On joku hämärä muistikuva että jossain kohtaa heräsin heräämössä, olin nähnyt jotain hassuja unia ja rupesin selittämään niistä. Valitin myös että napaa kirvelee tosi paljon. Mun lääkitystä lisättiin ja jatkoin unia. Puoli yhdeltä olin takaisin huoneessa ja täysissä tajuissani. Leikkaus oli ilmeisesti mennyt hyvin. Vatsassani on neljä haavataitosta, yksi navassa, kaksi vierekkäin sen oikealla puolella sivussa ja yksi keskellä ylävatsassa, leikkaus siis sujui tähystyksellä eikä tarvinnut tehdä avohaavaa. Sain mehua ja mehukeittoa ja lämpöisen peiton alla ja happiviiksien kanssa uni maistui. Aamulla sain vihdoin syötävää, en ollut syönyt edellisen aamupäivän tortilla-aterian jälkeen.

Lääkäri tuli aamupäivällä käymään ja koska vatsakivut olivat hävinneet ja minulla oli vain haavakipua, saisin lähteä kotiin. Jatkossa pärjäisin buranalla ja panadolilla. Söin rauhassa vielä lounaan ja sitten mies ja lapset olivat minua hakemassa.

Koko aikana en kaivannut meikkejä, ihonhoitotuotteita enkä edes hiusharjaa, sain olla just niin räjähtäneen näköinen kuin miltä musta tuntuikin. Siinä tilassa ei edes kiinnostanut vaikka imetysliiveistä vuoti läpi ja musta toppi oli valkoisissa läiskissä. Päivystyksessä hoitaja huomasi sen ja antoi minulle sairaalapaidan. Osastolla sain sairaalavaatteet, hammasharjan ja tahnan sekä kosteuspyyhkeitä koska en voinut käydä suihkussa. Todella vähällä sitä pärjää.

Kun olin sairaalassa, mietin miten kotona pärjätään. Mieheni sai pyörittää vauva-arkea ensimmäistä kertaa yksin ja samalla olla minusta huolissaan. Vauva onneksi tottui pulloon ja toinen yö oli mennyt paremmin. Pumpattuani kerran tyhjäksi saisin taas imettää. Koettelemukset eivät kuitenkaan olleet siinä.

Sairaalasta kotiuduttuani totesimme että sekä minulla, miehelläni että vauvallamme on flunssa. Itseäni pelotti vain 3,5 kk ikäisen vauvan flunssa ja odotin paljon pahempaa, mies lähti apteekkiin hakemaan kipulääkkeeni ja samalla hän osti vauvalle suolaliuosta ja nenänniistäjän, mutta loppujen lopuksi niitä ei tarvittu. Vauva oli vain vähän tukkoinen ja itkuisen oloinen. Mies teki ison kattilallisen kananuudelikeittoa ja lojuimme yhdessä levitettävällä sohvalla.

Sairastellessa tuli taas huomattua minimalismin hyöty. Siivoaminen ei kiinnosta kun on nuutunut olo, ja vaikka kotityöt jäivät taka-alalle noin viikoksi, se ei ollut mikään katastrofi. Kun on sopiva määrä tavaraa, tavaroilla on omat paikat ja tasoilla säilytetään lähtökohtaisesti mahdollisimman vähän tavaraa, kodin räjähdys pysyy maltillisena ja on helpompi myös siivota pois. Meillä myös robotti-imuri helpottaa kodin siistinä pysymistä.

Nyt on flunssa väistynyt taloudestamme ja sappileikkauksen haavatkaan eivät enää juurikaan satu (paitsi kun vauva onnistuu työntämään varpaansa napaani jossa yksi haavoista on). Arki alkaa palaamaan uomiinsa ja sitä arvostaa taas ihan uudella tavalla. ❤️

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.