8 vinkkiä vauvan minimalistiseen vaatekaappiin

Miksi vauvan vaatteita pitäisi hankkia minimalistisesti? Silloin kaikki vaatteet ovat varmasti käytössä eikä mikään ole turhaa. Säästät rahaa ja ympäristöä. Vaatteet mahtuvat pienempään tilaan ja niitä on helpompi pitää järjestyksessä. Pyykkivuori ei kasva liian isoksi.

Tässä omat vinkkini kahden lapsen äitinä:

1. Älä osta paljon vaatteita etukäteen.

Todellisen tarpeen näkee paremmin sitten, kun vaatteet ovat käytössä. Sitten tietää kuinka paljon vauva puklaa ja kakkaa ja millä määrällä vaatteita pärjätään. Vaatteita on helppo hankkia tarvittaessa ja vaatteita tulee usein myös lahjana.

En hankkinut juurikaan vaatteita esikoiselle, sain sukulaisilta ja tutuilta sekä uusia että käytettyjä vaatteita niin paljon. Nyt tuttavapiirissä ei ole vauvoja joilta tulisi pieniksi jääneitä vaatteita ja halusin muutenkin tällä kertaa hankkia vaatteet itse.

Sukulaisille voi myös sanoa etukäteen, että pyrimme pärjäämään mahdollisimman vähällä määrällä vaatteita joten niitä ei toivota lahjaksi, tai kertoa että minkä koon minkälaista vaatetta voi ostaa jos sukulainen välttämättä haluaa.

2. Hanki käytännöllisiä ja helposti puettavia vaatteita.

Meillä on sisävaatteina käytössä pelkästään trikoisia bodeja, housuja ja unihaalareita. Muut vaatteet esim. paidat, farkut ja hupparit ovat mielestäni vauvoilla epäkäytännöllisiä ja ne jäisivät käyttämättä. Aion käyttää vain bodeja paitoina, kunnes vauva oppii kävelemään. Kun vauva ei vielä kannattele päätään itse, kietaisubodyt ovat parhaita.

3. Älä hamstraa pienikokoisia vaatteita.

Pienikokoisimmat vaatteet ovat vain lyhyen aikaa käytössä. Itse en ole ostanut kokoa 50 ollenkaan, koska tiesin että vauvasta tulee isokokoinen. Koko 56 on jäänyt nopeasti pieneksi. 68 on ensimmäinen koko, joka on vähän pitempään kuin 1-2 kuukautta käytössä.

Näillä mentiin ensimmäinen kuukausi.

4. Suosi tuplakokoja.

Tuplakokoisissa vaatteissa on yleensä ratkaisuja joiden ansiosta vaatetta voi käyttää pidempään, esim. tuplanepparit tai pidemmät helposti käärittävät hihat tai lahkeet.

5. Älä tuijottele liikaa kokolappuja.

Vaikka kokolapun mukaan vaate olisi liian pieni tai liian iso, vaatetta voi aivan hyvin käyttää jos se ei ole tiukka eikä vauva huku siihen. Itse käytän vaatetta vauvalla siihen asti, että pukiessa huomaa sen olevan pieni.

6. Suosi samoja värejä kuin talouden useimmiten pestyssä pyykissä.

Meillä muut perheenjäsenet pukeutuvat tummiin väreihin. Kun vauvan vaatteet ovat myös tummia, ne voi pestä samassa koneellisessa eivätkä ne loju likaisena pyykkikorissa niin kauaa.

Vauvan minimalistinen vaatekaappi
Suosimme tummia vaatteita myös vauvalla.

7. Pidennä vaatteiden pesuväliä.

Näin ei tarvitse olla niin isoa vaatevarastoa. Pienet puklutahrat eivät haittaa. Isommat puklut voi pesaista kauluksesta lavuaarissa ja laittaa kuivumaan. Jos vauva puklaa paljon, pidä harso lähellä. Meillä on pieniä harsoja, joita pidämme vauvan leuan alla syömisen jälkeen. Se on pelastanut monelta vaatteiden vaihdolta.

Varmista, että vaippa on hyvin, jotta se ei vuotaisi niin herkästi (pojalla katso, että pippeli osoittaa alaspäin). Jos yöllä vaippa aina vuotaa, ota yöksi isompi vaippakoko käyttöön.

Kun vauva aloittaa kiinteät, käytä ruokalappua kaukalolla ja sormiruokaillessa hihoilla. Pienet ruokatahrat voi pyyhkäistä kostealla pyyhkeellä.

Pidä harso leuan alla puklujen varalta.

8. Huomioi vaatteen elinkaari ja myös sen seuraava käyttäjä.

Edellinen kohta liittyy myös tähän. Vaate ei kulahda niin nopeasti, kun sitä ei pyöritä pesukoneessa niin paljon. Käsittele kakka- ja ruokatahrat tuoreina niin ne eivät pinty. Korjaa vaatteita mahdollisuuksien mukaan. Älä laita vaatteita kuivausrumpuun, se kuluttaa ja kutistaa vaatteita. Käytä hajusteetonta pesuainetta.

+ Ekstravinkki: Jos aiot myydä vaatteet kirpputorilla eteenpäin, suosi merkkejä jotka menevät hyvin kaupaksi. Useat nettikirpparit eivät suostu ottamaan myyntiin henkkamaukkaa ja markettimerkkejä koska ne eivät liiku niin hyvin.

Siinäpä minun neuvoni, toivottavasti tämä inspiroi jotakuta!

Kihlatarina

Meidän kihloihin menosta on tasan 2 vuotta joten sen kunniaksi voisin kertoa miten minä ja aviomieheni mentiin kihloihin.

Seurustelun alkuaikoina tein miehelleni selväksi, että jossain vaiheessa haluan naimisiin ja toisen lapsen. Hän sanoi, että hänen mielestään pitää olla vakavasti seurustellut vähintään vuoden jotta voi harkita naimisiinmenoa. Minähän otin sen niin että vuoden päästä mennään kihloihin. Sitten kun vierähti vuosi jos toinenkin eikä kosintaa kuulunut, aloin vähän huolestua.

Syyskuussa 2019 ystäväpariskunnan häissä.

Tuli karkauspäivä 2020. Olimme olleet yli 3 vuotta yhdessä ja kyllästyin odottelemaan. Päätin ottaa homman omiin käsiin. Olimme vieneet esikoisen äidilleni hoitoon ja suunnittelin menevämme Flamingon kylpylään. Olin hankkinut halvan teräksisen sormuksen kosintaa varten. En tiennyt mieheni sormuskokoa, joten ajattelin että hankitaan ne oikeat sormukset sitten jos hän suostuu.

Yritin kerätä rohkeutta pitkin päivää. Menomatkalla Flamingoon mieheni sitten päätti pitää kunnon saarnan, että karkauspäivä on perseestä ja miksei nainenkin voisi kosia minä päivänä vaan. Olematon rohkeuteni petti. Piilotin silti sormuksen bikinin yläosaan siltä varalta jos sattuisi tulemaan sopiva hetki.

Mineraalivesialtaassa mieheni otti minut yllättäen karhunhalaukseen. Eiköhän sormus tippunut bikineistäni. Mies tunsi sen jalkojensa alla, totesi että joltain on tippunut sormus ja vei sen altaan reunalle. Minä kävin hakemassa sen naama punaisena, sönkötin että ”se on mun” ja laitoin sen omaan sormeeni. Mieheni tietysti tiesi koko päivän mitä minulla on mielessä, mutta esitti tietämätöntä.

Illalla köllimme vierekkäin sohvalla ja katsoimme leffaa. Mieheni oli nukahtamaisillaan. Itse tuijotin seinäkelloa kunnes karkauspäivä oli jo ohi. Sitten päätin että nyt teen sen vihdoin ja möläytin ”kulta mennääks naimisiin”. Miehen silmät rävähtivät auki, hän nosti päätänsä, katsoi seinäkelloa ja kertoi ilkikurisesti minun myöhästyneen. Itse kysymykseen hän vastasi pilke silmäkulmassa ”katotaan”… Jäädyin ihan totaalisesti, asia jäi siihen ja menimme nukkumaan.

Seuraavana päivänä lähdimme hakemaan poikaa äidiltäni. Siinä matkalla selitin että tarkoitin sitä kysymystä ja se sormus oli häntä varten. Mieheni sanoi tienneensä koko ajan, ja ”voitais me kihloihin mennä”. Hetken päästä asia oli jo hänen aloitteestaan Facebook-virallista, vaikkei hän siihen asti ollut suostunut julkaisemaan edes olevansa parisuhteessa. Minusta tuntui ihan epätodelliselta, tapahtuuko tämä vihdoin. Seuraavana päivänä kävimme Jumbossa ostamassa sormukset.

Kihlasormukseni

Pian sen jälkeen alkoi tämä koronahässäkkä ja kihlajaiset jäi väliin. Vihkiminen oli maistraatissa jonka jälkeen mentiin vaan pienellä porukalla syömään. Vielä on haaveissa jossain kohtaa päästä isomminkin juhlimaan meitä.

Eli ei ollut mitään leffakosintaa, mutta onpahan silti muisteltavaa kiikkustuolissa. Ja tämä tarina on kyllä niin meitä. ❤️

Ensimmäinen blogipostaus

Niin se tammikuu hurahti. Vuoden vaihteessa odottelimme kutsua synnytyksen käynnistykseen ja vuoden ensimmäisenä päivänä projekti aloitettiin. Kolmantena päivänä hän oli täällä. ❤️ Vuoden alku on siis mennyt vauvakuplassa. Maanantaina laitoin vauvalle tammenterhobodyn päälle tammikuun viimeisen päivän kunniaksi.

Pikku Tammenterho pötköttelemässä sängyllä

Eilen tajusin, että Tammenterho olisi ollut täydellinen ”työnimi” meidän pienelle, onhan hän tammikuun vauva. Lisäksi tammi on jo muutenkin ollut minulle merkityksellinen puu. Rakkaan mammani tyttönimi oli Tammi, joten minä ja lapseni olemme Tammen jälkeläisiä. Olen kotoisin Varsinais-Suomesta, jonka nimikkokasvi on tammi.

Tammi näkyy myös logossa jonka mieheni minulle suunnitteli, se on saanut inspiraationsa Tamminopsasiipi-perhosesta, joka elää tammen oksilla ja sen siivissä on kaunis violetti hohde. Englanniksi sen nimi on ”purple hairstreak” ja minulla myös sattuu olemaan violettia hiuksissa. Perhoset ovat minulle monella tapaa merkityksellisiä hyönteisiä ja tuo kyseinen perhoslaji tuntuu ”omalta”.

Olen kahden lapsen äiti, esikoiseni on 7-vuotias ja ensimmäisellä luokalla. Perheeseen kuuluu myös aviomies ja 2 kissaa. Asumme omakotitalossa pienessä kylässä lähellä pääkaupunkiseutua. Pyrin huomioimaan ekologisuuden ja eettisyyden elämässäni parhaani mukaan. Olen kiinnostunut minimalismista. Lempihommaani on järjestely ja tavaroiden karsiminen. Harrastan laulamista. Rakastan metallimusiikkia. Meillä on tosi paljon kaikkea mustaa. Näen kauneutta synkkyydessä ja ihailen goottityyliä, mutta usein menen mukavuus ja helppous edellä. Joskus on kyllä kiva repäistä ja mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle.

Tervetuloa lukemaan blogiani! Olen blogista haaveillut niin kauan, että nyt päätin vaan kirjoittaa jotain ja siitä se lähtee. Muutoksia tapahtuu sitä mukaa kun opettelen asioita. Sekä elämässä että tässä blogissa. Tässä vauvakuplassa elellessäni kirjoitukset tulevat pyörimään vauvan ja perhe-elämän ympärillä mutta teemana on myös minimalistinen ja ekohenkinen elämäntapa goottisäväyksellä.