Mieheni olisi halunnut pitää vauvan nimen salassa nimiäisiin asti, mutta virusten takia emme uskaltaneet pitää nimiäisiä kovin aikaisin. Esikoisen lipsahduksen myötä nimiäisistä tuli oikeastaan vain vauvan tervetulojuhlat nimen ollessa jo yleistä tietoa. Pidimme rennot juhlat eilen kotonamme, vieraina oli kummit ja sukulaisiani, heidän kumppaneitaan ja pari ystävää. Porukkaa oli sen verran paljon, 15 henkeä, joten anoppi ja käly lapsineen kävivät kakkukahveilla vasta tänään.
Alusta lähtien minulle oli selvää, että haluan järjestää juhlat omien arvojeni mukaisesti minimalistisesti ja ympäristöasiat huomioiden. Huomaan kuitenkin, että somen paineet vaikuttavat minuunkin. En ole ollut elämäni aikana kuin yksissä ristiäisissä, mutta silti minulla oli etukäteen paljon mielikuvia siitä minkälaista ristiäisissä/nimiäisissä pitää olla. Kodin pitää olla puunattu lattiasta kattoon ja koristeltu teemaan sopivasti, pöydän pitää notkua herkuista keskipisteenään upeasti koristeltu tilauskakku, äiti on viimeisen päälle laitettuna sievä uusi mekko päällä, vauvalla on uudet juhlavaatteet jne. Nyt tuli taas vaan huomattua että millään noista ei ole loppupeleissä merkitystä. Vain sillä että läheisiä tulee paikalle ja saamme viettää aikaa yhdessä.
Myönnän siinä olevan fiilistä kun saa postissa kirjekuoren omalla nimellä, ja sen avatessaan näkee kauniin kutsun johonkin iloiseen tapahtumaan. En kuitenkaan koe sitä niin tärkeänä että haluaisin kuluttaa rahaa ja luonnonmateriaaleja paperisiin kutsuihin. Tein kutsut juhliin Canvalla ja lähetin ihmisille WhatsAppissa. Valmispohjaa hyödyntämällä homma kävi nopeasti ja saimme pienellä vaivalla oman näköiset kutsut.
Halusin, että koristeiden suhteen mennään minimalistisella linjalla. Sain mielestäni hyvän idean ja ostin paksua lahjapaperia Ikeasta sitä varten ja loppujen lopuksi se ei mennytkään niin kuin Strömsössä ja koristeet jäi tekemättä. Laitoin esikoisen synttäreiltä 2019 jäänyttä mustaa serpentiiniä pöydälle ja muutamaan paikkaan roikkumaan ja sekään ei olisi ollut mitenkään välttämätöntä. Vieraat toivat kukkia ja kukkakimput tuovat ainakin itselleni juhlafiiliksen.
Mitä kodin puunaamiseen tulee, keräsin itselleni stressiä jo viikkoja ennen juhlia, että kämpästä pitäisi olla kaikki nurkat jynssätty hammasharjalla koska anoppi tulee kylään. Tein siivouslistan, johon keräsin Marttojen sivuilta kaikki mahdolliset siivousprojektit pakastimen sulatusta ja liesituulettimen rasvasuodattimen pesua myöten. En sitten kuitenkaan toteuttanut niistä mitään. Kaksi viikkoa ennen juhlia mies imuroi huolellisemmin ja pesi lattiat, ja pari päivää ennen juhlia hän jynssäsi likaisia kaapinovia Universal Stonella. Muuten teimme vaan perussiivouksen. En usko kenenkään viihtymiseen vaikuttaneen, ettei ikkunoita oltu pesty tai liettä ja uunia jynssätty. Meillä on yleensä perussiistiä, niin tärkeintä on, että vessa on pesty ja käsipyyhkeet vaihdettu. Ennen juhlia vein tuulikaapista takit ja ylimääräiset kengät vaatekaappeihin, jotta vieraiden takeille ja kengille olisi tilaa.
Haaveilin tilauskakusta, mutta en raaskinut käyttää lähemmäs sataa euroa kakkuun. Olen huomannut, että nyt on suosiossa laittaa ristiäis-/nimiäiskakun päälle vanerista tehty nimikyltti. Ne ovat kyllä kivoja, mutta en siihenkään halunnut tuhlata kolmeakymmentä euroa. Vaikka tuollainen koriste kestääkin aikaa ja sitä voisi tulevina vuosina käyttää synttärikakun päällä, en halua säilyttää sitä kaapissa käyttääkseni vain kerran vuodessa. Siispä päätin tehdä itse helpon juustokakun ja sen päälle simppelin koristeen.
Koristeen väsäsin esikoisen synttäreiltä 2019 jääneistä kahdesta pahvipillistä, askartelutarvikkeista löytyvästä juuttinarusta sekä valkoisesta paperista. Tein myös A-kirjaimen muotoisen keksikakun jonka koristelin karkeilla ja pensasmustikoilla. Teimme ekaluokkalaisen kanssa riisisuklaita ja ostin pakastealtaasta tuulihattuja. Tein pellillisen pinaatti-fetapiirakkaa ja 2 pizzaa Lidlin valmispohjista.
Stressasin kauheasti, että saanko tehtyä riittävät tarjoilut 15:lle henkilölle. Suunnitellessa tarjoilujen määrä vaikutti minusta kovin vähäiseltä ennenkuin vasta juhlapäivänä tajusin, että onhan tätä syötävää ihan pikkuisen… Varsinkin kun kaikki eivät syöneet juurikaan makeita. Suolainen puoli upposi paremmin. Yllätyksekseni soijarouhepizza oli suositumpi kuin kinkkupizza. Tein kinkkupizzaa vain sekasyöjiä miellyttääkseni, mutta tämä vahvisti tunnetta siitä ettei lihattomuudesta tarvitse tehdä mitään numeroa. Kaikki tarjottavat paitsi kinkkupizza saivat kehuja.
